Suomi     Eλληνικά    Italiano     Malti          Român

 Yhteenveto

 1 Projektin tavoitteet

Tässä projektissa käytetään valokuvaterapiaa edistämään vankien tunneoppimista vankiloissa EU:n alueella. Valokuvaterapia on kustannustehokas menetelmä, jonka avulla voidaan nopeasti tarttua asiakkaiden huoliin, ja jonka käyttöön henkilökunta voidaan kouluttaa pitkäjänteisesti. Valokuvaterapia näyttää soveltuvan erityisen hyvin käytettäväksi vankilaympäristössä, koska se tarjoaa yksilöllisen tavan ilmaista itseään ylittäen kulttuuriset ja kielelliset rajoitukset.

2 Tunnistetut tarpeet – tunteiden hallinta vankilaotannassa

Brittiläisessä otannassa yli 20 %:lla vangeista oli mielenterveyden ja tunne-elämän häiriöitä (Ministry of Justice, 2010). Päihteiden kuten lääkkeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttö liittyi tunteiden hallintaan (Bosteder & Hargrave, 2008). Maltalla 41 %:lla vangeista on oletettavasti päihteiden väärinkäyttöä ja useilla on mielenterveyden ongelmia. Vaikka Suomessa on melko vähän vankeja, heillä on kuitenkin korkea rikoksenuusimisprosentti ja paljon itsemurhia (Joukamma, 1997). Suomalaisissa vankiloissa on hyvin rajalliset mahdollisuudet tunneoppimista mahdollistaviin aktiviteetteihin. Italialaisten ja itävaltalaisten vankien mahdollisuudet tunneoppimiseen ja psykologiseen interventioon ovat erityisen rajoittuneita ja satunnaisia. Romanian vankiloissa on myös vaikeuksia erityisesti vihan ja väkivallan hallinnassa. Lisäksi maan vankilajärjestelmässä on hyvin vähän kokemusta terapioiden käyttämisestä.

 3 Puutteita terapeuttisen intervention tarjoamisessa vankien tunneoppimisen edistämiseksi

 Huolimatta siitä, että vankiloissa painopiste on kognitiivisessa älyssä, psykologit ovat tuoneet esille muut oppimiseen ja älyyn liittyvät asiat kuten tunneoppimisen yhteyden vankien taitojen hyödyntämisessä ja yhteiskuntaan integroitumisessa. EU:n alueen vankiloissa on huomattu, että tunneoppimista edistävien mahdollisuuksien tarjoamisessa on selkeitä puutteita.

4 Tunnistetut tarpeet – tunneäly, tunneoppiminen ja vangit

Tunneäly tarkoittaa omien ja muiden tunnetilan havaitsemista, käyttämistä, ymmärtämistä ja hallitsemista käyttäytymisen säätelemisessä ja tunteisiin liittyvien ongelmien selvittämisessä (Mayer & Salovey, 1997; Salovey & Mayer, 1990). Tunneoppimiseen eli prosessiin, jonka kautta ihminen voi kehittää tunneälyään, voi liittyä kyky tai taito huomioida, ilmaista, sisäistää ja säädellä omia ja toisten tunteita (Mayer ym. 2000). Tunneäly saattaa myös olla rikolliseen käyttäytymiseen vaikuttava tekijä (Santesso ym. 2006). Gaumin ym. (2006) mukaan rikoksentekijöiden kuntoutuksen onnistumiselle on olennaista oppia säätelemään ja parantamaan tunteiden hallintaa. Tämä liittyy erityisen oleellisesti nykyisiin pyrkimyksiin vähentää rikoksenuusimista (Ministry of Justice, 2010).

5 Tunneälyn lisääminen – mahdollisia etuja vangeille ja yhteiskunnalle

 Kravitzin ja Schubertin (2010) mukaan tunneälylle on seuraavia mahdollisia tunnusmerkkejä:

• Tietoisuus itsestä: Ihmiset, joilla on tunneälyä, tiedostavat tunteensa, motivaationsa ja sen puutteen, sekä sen miten he vaikuttavat toisiin.
• Sosiaaliset taidot: Ihmiset, joilla on tunneälyä, kommunikoivat toisten kanssa kuunnellen aktiivisesti ja mukauttaen kommunikointityylinsä toisten tarpeiden mukaan osoittaen myötätuntoa.
• Optimismi: Ihmiset, joilla on tunneälyä, ovat myönteisiä ja optimistisia ja heidän asenteensa vahvistaa halua työskennellä jatkuvasti tavoitteita kohti myös takaiskujen kohdatessa.
• Tunteiden hallinta: Ihmiset, joilla on tunneälyä, hallitsevat stressiä tasaisesti ja pystyvät toimimaan stressaavissa tilanteissa kuten muutoksissa tai ristiriidoissa.
• Joustavuus: Ihmiset, joilla on tunneälyä, pystyvät mukautumaan muutokseen käyttämällä ongelmanratkaisutekniikoita ja kehittämällä vaihtoehtoja.

 6 Tunneälyn mittareita

Tunneälyä voidaan mitata useilla tavoilla. Mayerin, Saloveyn ja Caruson kehittämä tunneälytesti (MSCEIT), joka on suunniteltu yli 17-vuotiaille aikuisille, pyrkii mittaamaan tunneälyä kysymällä objektiivisiin ja henkilöimättömiin päivittäisiin ongelmiin perustuvia kysymyksiä. Tällä tavalla MSCEIT osoittaa 8-portaisella asteikolla sen, miten ihmiset selvittävät tunteisiin liittyviä ongelmia ilman, että käyttäjien subjektiiviset arviot tästä vaikuttavat tulokseen. 

Bar-On -malli (Bar-On, 2006) mittaa tunne- ja sosiaalista älyä tutkimalla joukkoa toisiinsa liittyviä tunne- ja sosiaalisia taitoja tunneälyinventoinnin kautta.

Golemanin (1998) malli mittaa tunneälyä kolmella mittarilla (Emotional Competency Inventory ECI, Emotional Intelligence Appraisal EIA ja Work Profile Questionnaire-Emotional Intelligence Version WPQei). EIA kehitettiin intuitiivisesta käyttäjäystävällisestä neljään taitoon perustuvasta mallista, jotka yhdistävät sen, mitä yksilö näkee ja sen mitä hän tekee tunteillaan toisten läsnä ollessa. Samoin kuin yleinen tunneälytesti myös EIA mittaa itsensä tiedostamista, itsensä hallintaa, sosiaalista tiedostamista ja suhteiden hallintaa. Sen sijaan WPQei mittaa tunneälyä työympäristössä 84 kysymyksen sarjalla. Sitä pidetään tehokkaana työkaluna koulutuksessa ja tiimin rakentamisessa.

7 Valokuvien käyttäminen terapeuttisessa interventiossa

Terapioiden alalla valokuvaterapian ja terapeuttisen valokuvauksen ei katsota olevan toisistaan täysin erillisiä asioita. Nämä kaksi toimintatapaa liittyvät valokuvien tunne- ja kommunikaatio-ominaisuuksien ja ihmisten toiminnan välisen yhteyden hyödyntämiseen (Weiser, 2004:1), jotta asiakkaat voivat puhua kokemistaan vaikeuksista (Weiser, 1999, 2001). Valokuvaterapia ja terapeuttinen valokuvaus kehitettiin 1980- ja 1990-luvuilla, mutta kiinnostus niihin näyttää lisääntyneen (Loewenthal, 2011; Weiser, 2000). Tämä saattaa johtua kamerapuhelimien ja edullisten digitaalikameroiden saapumisesta markkinoille, samoin kuin helpoista internet-yhteyksistä, jotka mahdollistavat pääsyn sosiaaliseen mediaan kuten Facebookiin ja YouTubeen.

Valokuvaterapiassa asiakkailla on mahdollisuus ilmaista huolensa valokuvien avulla(Krauss & Fryrear, 1983; Weiser, 2002). Yksi tapa ymmärtää valokuvaterapiaa on valokuvien käyttö osana psykoterapiaa ja ohjausta, jossa asiakas valitsee joko kahdenkeskisessä tai ryhmätilanteessa ajatuksia herättävän valokuvan. Sen sijaan terapeuttisessa valokuvauksessa asiakas useimmiten todella ottaa valokuvia ja työstää siten tunne-estojaan (Martin & Spence, 1987, 1988; Spence, 1986). Tässä projektissa termiä valokuvaterapia käytettiin alun perin tarkoittamaan valokuvien mitä tahansa terapeuttista käyttöä.  Valokuvaterapian ja terapeuttisen valokuvauksen erot eivät aina ole selviä ja lisäksi jotkut ammattilaiset käyttävät näitä menetelmiä vaihdellen. Tässä projektissa termiä valokuvaterapia käytetään hyvin laajassa merkityksessä. Jos ammattilainen suunnittelee käyttävänsä PhototherapyEurope in Prisons -projektin menetelmiä, hänen on ehdottomasti varmistettava, mikä on sallittua siinä maassa, jossa hän toimii.

Freudin (1915:147) mukaan patoumat muodostuvat siten, että hylätään jokin asia ja pidetään se etäällä tietoisesta. Tässä valokuvat nähdään mahdollisena reittinä, jonka kautta voidaan päästä käsiksi patoumiin (niihin muistoihin, ajatuksiin ja haluihin, jotka ovat liian vaikeita tietoisesti hyväksyttäväksi). Samaan tapaan Weiser (2001) käsittelee menetelmiä, joissa yksilöt käyttävät valokuvia välineinä, joihin he projisoivat tulkintojaan ja tarkoituksiaan maailmaa koskien.

Kun terapiaan on otettu mukaan valokuvia, ne ovat tehokkaasti auttaneet parantamaan impulssien hallintaa, sosiaalisia taitoja ja itsetuntoa (Cosden & Reynolds, 1982). Comfort (1985) toi asiakkaille visuaalisen kielen, joka muodostaa perustan asiakkaan ja terapeutin väliselle kuvalliselle kommunikaatiolle.

8 Menetelmät ja tuotteet

Kirjallisuuskatsauksessa esitellyt neljä menetelmää valokuvien terapeuttiselle käytölle (valokuvakortit, valokuvakirjat, valokuvaääni/työllistettävyys ja muotokuvaus) otetaan pilottikäyttöön kuudessa maassa seitsemän eri yhteistyökumppanin toimesta. Tämän tuloksena kehitetään nettisivu, koulutusoppaita ja valokuvakortteja. Nämä esitellään kyseisissä kuudessa maassa, Lontoossa pidettävässä konferenssissa ja kunkin seitsemän yhteistyökumppanin järjestämissä koulutusohjelmissa.